Lapsen suusta se tulee

Nousimme L:n kanssa portaita kotitalon rappukäytävässä. Sisääntullessa oli ilmennyt erimielisyyksiä ja neljävuotiaani mumisi perässäni verrattain ärsyyntyneen oloisena.

- Mitä sää nyt murmutat siellä, kysyin.
- En mää murmuta. Mää kerron sulle totuuksia.

En en äiti.

- Älä sitten tipu sieltä!
- En en! En tietenkään äiti! sanoi asiantuntevalla varmuudella tyttö, joka kymmenen minuuttia aikaisemmin putosi kainaloita myöten ojaan.

Sormet viilipurkissa

Erään kerran iltapalapöydässä:

- V, ole hyvä ja syö lusikalla.
- Syyä näin!
- V, käytä lusikkaa, viili sotkee noin.
- Eipäs. Syyä näin!
- V, älä syö sormin sitä viiliä, syö sillä lusikalla.
- Minä tahtoo syyä tällä! Huusi V, työnsi nyrkin viilipurkkiin ja nautti viilinsä sormiaan nuollen.

Auta auta uniaikaan

Kas metsämökin ikkuna on tuttu lastenlaulu. V:n versio "auta auta pyydän sua, metsämies kun vainoo mua" kohdasta kuului seuraavalla tavalla, kun lasten nukkumaanmenoaika lähestyi:

- Auta auta pyytää suua, äitimees kun nukkuuaa muua!