Se vähän kosteampi aamukävely

Jälleen yksi arkiaamu jolloin Isimies on lähtenyt auringon noustessa Mersu-autolla töihin ja äidin ja lasten on määrä aloittaa päivän askareet kävelemällä se puolitoistakilometrinen päiväkodille. Äidillä on iltavuoro, joten päiväkotiin lähdetään vähän normaalia myöhemmin.

Koko aamun seuraan pilvistä taivasta, ei sada mutta pilvimassa on tiivis ja tumma. Käyn portailla tutkimassa säätä tarkemmin, ei edelleenkään sada, mutta päätän pukea lapset kuitenkin kesäisesti gore-texiin. Päästän puetut lapset pihalle ja luulen näkeväni sadepisaran. Päätän vaihtaa nahkatakkini kuitenkin johonkin pientä sadetta kestävämpään. Kamat kasaan, V rattaisiin ja matkaan.

Pääsemme etenemään vähän alle kolmanneksen kun taivas repeää. Sataa aivan kaatamalla. Pysäytän seurueemme hetkeksi tien laitaan. Käyn päässäni läpi vaihtoehtoja. Ei ole vaihtoehtoja. Töihin on mentävä, päiväkotiin on päästävä. Onneksi lapsilla on kokovartalo-goret päällä. Salaman nopean ongelmanratkaisu kykyni seurauksena matkarattaista tulee tuplarattaat; L istumaan istuimeen ja suojaan kuomun alle, V istumaan rattaiden alakoriin suojaan istuimen alle. V nauraa ääneen, "ihana vesisade"! L saa suojakseen vielä sen ainoan rimpulan sateenvarjon joka meillä on matkassa, "tää on ihan niinku avaruussukkula!" Upeeta.

Matka jatkuu. Tie tulvii. Minulla on tietysti tennarit. Ja laitoinko ulkohousut itselleni? Laitatko sinä kesäkuussa gorea työmatkalle? Ei lähtiessä satanut. Ei olla edes puolessa välissä kun on jo selvää, että minun on vaihdettava vaatteet vielä ennen töihin lähtöä. Myöhästyn auttamatta. Silmälaseista ei ole nähnyt läpi enää moneen sataan metriin. Vesi valuu housujen alla pitkin sääriä. Housut liimautuvat kiinni ihoon. Kesäsade on sentään lämmin.

Päiväkoti näkyy jo, sataa edelleen kaatamalla. Mietin jälleen mielessäni (viittaan erääseen joulutarinaan ja talviseen matkaan välillä päiväkoti - koti) sitä, että Isimies on ajanut yksin autolla kuivaan ja lämpimään parkkihalliin. Päästään päiväkodin portille. Valutan lammikon päiväkodin verannalle. Puristan lahkeista vielä toisen ennen sisälle astumista. Päiväkodin tätien kasvot pysyvät ihailtavan pitkään peruslukemilla. Sade on hiipumaan päin. Lapsille puetaan kuravaatteita. Ajattelivat mennä pihalle leikkimään lätäköihin, nauttimaan kesäsateesta. Hyvä että tein juuri pari lätäkköä lisää verannalle, ei tule tappelua.

Kesäsateesta nauttineena olen aivan läpimärkä. Tukka valuu märkänä poskilla. Lähden kävelemään kotia kohti. Taivaalta tiputtelee harvakseltaan pisaroita. Aurinko alkaa paistaa. The story of my life.

Tulevaisuuden suunnitelmia

Kävelimme tyttöjen kanssa päiväkotia kohti sitä samaa tuttua pikkutietä.
- Kun musta tulee aikuinen niin mää muutan kyllä tohon taloon, totesi L erään vaalean puutalon kohdalla.
- Vai niin, miksi sä haluat muuttaa just tohon taloon, kysyin.
- No koska se on niin kaunis, kuului vastaus. Hymähdin.
- Kun mää oon aikuinen niin mää muutan RUMAAN PUUHUN, totesi V naama kurtussa.