Molemmat tytöt halusivat keinua samaa aikaa samassa keinussa (yllättyikö joku?). Sovittiin, että keinuvat vuoronperään ja että L aloittaa. V seisoi keinun vieressä ja odotti vuoroaan.
- L, joko on mun vuoro? Joko on mun vuoro, L? L, nyt on jo mun vuoro! L, anna mun nyt!
Lopulta L päästi siskonsa keinuun.
- Muista sitten V, että me keinutaan vuoronperään. Ja et sitten oo yhtä itsekäs ku mää. Päästät mut sitte heti siihen keinuun. Oot epäitsekäs sitte. Muista!
Tämä oli taas niitä sanattoman hämmennyksen hetkiä.
maanantai 9. maaliskuuta 2015
Disney opettaa
- Teidän Korkeutenne, olen aina sanonut että nuorten tulisi antaa itse päättää elämästään -- sanoo Sebastian -rapu Merten Kuninkaalle Disneyn Pieni Merenneito elokuvassa.
- Äiti. Mää oon nuori ja saan siis ite päättää elämästäni. Ja mää päätän että musta tulee Ariel. Mitäs siihen sanot, ilmoitti L Sebastianin julkistuksesta voimaantuneena.
Disney saa vielä aikaan lasten vallankumouksen.
- Äiti. Mää oon nuori ja saan siis ite päättää elämästäni. Ja mää päätän että musta tulee Ariel. Mitäs siihen sanot, ilmoitti L Sebastianin julkistuksesta voimaantuneena.
Disney saa vielä aikaan lasten vallankumouksen.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Herkästi villiintyvää
- Äiti, vanhassa kodissa oli parempi, totesi L kesken marmattavan sanailun siivittämän iltasiivouksen.
- No minkä takia, kysyin ihmeissäni.
- Siellä oli pienempi huone ja me oltiin ihan tavallisia herkkiä lapsia. Täällä on isompi huone ja enemmän leluja ja se tekee meistä herkästi villiintyviä lapsia. Ja sitten tässä käy just näin.
Mitäpä minä siihen sitten lisäämään.
- No minkä takia, kysyin ihmeissäni.
- Siellä oli pienempi huone ja me oltiin ihan tavallisia herkkiä lapsia. Täällä on isompi huone ja enemmän leluja ja se tekee meistä herkästi villiintyviä lapsia. Ja sitten tässä käy just näin.
Mitäpä minä siihen sitten lisäämään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)