No, asiaan. Oli hammaspesun aika. Illan aiheeksi nousi äitiys. Tätä oli alustettu jo edellisenä päivänä, kun L tiedusteli voiko hänellä kohta olla vauva masussa vai onko niitä vaan aikuisilla. Oli siis jo selvitetty, että lapset kasvaa ensin aikuisiksi ja vasta sitten voi oma lapsi alkaa kasvaa mahassa. Lapsentekomekanismihan on käyty läpi jo toissavuonna.
- Voiko aikuisena sitten valita että haluaako lapsen, vai tuleeko niitä vaikkei halua? kysyi L.
- No voi, kyllä. Ei lapsia välttämättä tule, jos ei halua, vastasin. (Lapsi ei kysynyt lapsettomuudesta sen enempää, joten pientä päätä ei nyt sotkettu avaamalla tätä terminologiaa syvemmin.)
- Mä kyllä haluan että musta tulee äiti, mä oisin varmasti hyvä äiti, jatkaa L.
- Toivottavasti susta sitten joskus tulee äiti, totesin ja olin jo jatkamassakin jotain kun V osallistui keskusteluun:
- Musta tulee äiti kanssa! Ja arvaa mitä! Kun musta tulee aikuinen niin sitte mää voin määrätä! Mää saan sitte määrätä kaikkia lapsia kun mää oon aikuinen, jatkoi hän. Musta tulee hyvä määräämään!
- Just. No mutta sitten sää et V kyllä voi mennä ainakaan töihin jos sulla on lapsi, totesi L sisarelleen ja olin näkevinäni jonkinasteisen silmien pyöräytyksen.
- Ai miks en? kysyi V hieman tuohtuen.
- No kun sitä vauvaa on sitte kanssa hoidettava. Ja jos sillä on vaikka isosisko niin se pitää viedä päiväkotiin tai jonnekki. Ei siinä ehi töihin.
Täällä on kehityskelpoisia määrääjiä kasvamassa.
