Meillä tapahtuu päivittäin. Lasten suusta ampuu ulos totuuksia ja uskomattoman hienoja oivalluksia ja havaintoja jatkuvasti. Harmittaa, että niiden kirjaamiseen tuntuu olevan koko ajan vähemmän aikaa. Mutta sitten on näitä lauantaiaamuja. Onneksi on. Kun itse on pyjamahousuissa hävyttömän pitkään, vaikka työvuoroon pitäisi jo lähteä. Kahvikupissa kylmä kahvi ja lapset leikkii olohuoneessa. Joskus olen ehkä sivulauseessa maininnut, kuinka tytöt ovat kuin yö ja päivä. Silmien väristä alkaen ja maailmankatsomukseen ulottuen. Herkkä runosielu ja ihailtavan rehellinen ja suora vapaustaistelija. Noin niinkuin räikeästi kärjistäen ja kaaria suoriksi oikoen. Olkoon tämän aamun leikkihetki yksi esimerkki.
- No niin, katsotaanpas tästä kirjasta vähän lintutietoa. Hetkinen! Tuohan oli varpunen! Mitäs siitä sanotaankaan, "jos kerran näet varpusen, se on kyllä aika hieno näkemys!" Ja tuo oli hippiäinen! Katsotaas, "jos näet hippiäisen, sekin on oikein hieno näkemys. Hippiäinen on pieni ja kaunis lintu." L, kauneuden vaalija, uppoutui lintubongarin rooliin.
- Nyt minä ammun sen. Ja nyt minä ammun tuon varpusen. Ja tiainen! Minä ammun senkin! V, säälimätön metsästäjä astui kuvioon.
- V, miksi sää ammut niitä lintuja?? Puutuin puheeseen hämmästyneenä.
- No kun mää haluan.
- No teetkö sä niistä ruokaa? Kysyin toiveikkaana.
- No en. Kun mää vaan ammun, totesi pieni kiharapääni keveästi kuin laulellen.
- Hetkinen! Tuolla on sininokka! Se on harvinainen! "Sekin on kaunis näkemys, sininen nokka ja isot siivet".
- Jaa nyt mää ammun sen!
- Peukaloinen! Pieni peukaloinen! Kirjan mukaan sillä on kaunis kaunis ääni.
- Mutta mää kyllä ammun sen nyt.Minä kyllä ammun sen. Minä oikeasti tapan peukaloisen.
- Miksi sää ammut ne kaikki?? Ei ne kuolleina ole kauniita! Kysyi L.
- Koska en tykkää linnuista, siksi minä ammun niitä.
- Joku toinen voi kyllä tykätä linnuista. Et sää voi kaikkia niitä ampua. No, tuolla on joutsen. Ammutko sää sen nyt?
- En ammu joutsenia. En halua. Minä ammun vaan tavallisia lintuja.
- Joutsen on ihan tavallinen lintu, totesi L katse kyllästyneen oloisena kirjassaan.
- En halua tappaa joutsenia. Ne on niin kauniin valkoisia. Mutta tuon sininokan minä ammun! Pum! Ja kato! Ammun vielä ton lumiukonki!
- Ei siinä ollu lumiukkoa, totesi L.
