Joulupukista siihen kaveriin "jonka nimeä en muista"

- Äiti, arvaa mikä musta tulee isona? kysyi L.
- Nooh? vastasin kysyvästi.
- Pappi.
- ... pappi? Mitäs semmonen pappi tekee?
- No se kertoo lapsille jouluasioita.
- Ahaa?
- Mites se joutarina menikään, liittyi keskusteluun isimies.
- No, en mä muista enää sitä nimeä, harmitteli L.
- Mitä nimeä, kysyttiin.
- No sen tyypin, joka synty siellä hallissa.

Oli päiväkodissa ollut adventtijuhla.

Joulupukkiko ne lahjat toi?

Neljä vuotta olen onnistunut joulupukkisadun ohittamisessa. Joulupukki on ollut jouluun kuuluva satuhahmo ja lahjat tulevat läheisiltä ihmisiltä. Nyt on ehkä myönnettävä, että olen hävinnyt ensimmäisen erän.

- Äiti! Pitää tehdä lista joulupukille! huusi L.
- Miksi? kysyin typeränä.
- No eihän se muuten tiedä että mitä me halutaan joululahjaksi!!
- Joulupukkiko ne lahjat jouluna tuo..? jatkoin yhtä typeränä.
- Äiii-tiiii-iii. Se joulupukki tuo ne lahjat salaa yöllä kun me nukutaan. Se vie ne sinne kauppoihin josta niitä voi sitte ostaa toisille.
- ...

Ja taas on mitä odottaa. Vaikka ihailen kyllä lapseni kykyä muodostaa tarinasta omansa. Yhdistää olemassa olevaa legendaa äidiltä kuultuun kylmään faktaan.
Syyttäisinkö päiväkotia? Syyttäisinkö suurta yleistä valhetta, jota vastaan yksi pieni ihminen on enemmän kuin voimaton? En taida syyttää mitään enkä ketään. Jokainen meistä valitsee omat satunsa, olkoon lapsillanikin siihen oikeus. Mutta ei. Joulupukiksi pukeutuneita tuttuja tai tuntemattomia ei edellenkään tulla näkemään meillä aattona.

Chillaillaan

- -- jos sul on huomenna vapaapäivä, chillaa meijän kanssa!--, lauloi isimies ruokapöydän ääressä.
- Just. No mä en ainakaa chillaa yhtää teiän kanssa. Koska mulla on ainaki huomenna päiväkotipäivä, totesi L tuohtuneena sohvannurkasta.

Isimies lähtee pikkujouluihin

Isimies sovitti pikkujouluasuaan L:n leikkiessä vieressä. Tyttö pysähtyi hetkeksi ja totesi:
 - Isi, sä oot ihan liian komee ja urhee.  

Kysymyksistä vaikein

Tänään se tapahtui. Matkalla päiväkotiin. Kysymys, johon jokainen vanhempi valmistautuu, mutta joka tulee kuitenkin aina puskista eteen.

- Äiti, miten ihmisiä tehdään?

Kasasin ajatuksiani, kun L jatkoi:
- Tai siis kun tiedän, että ihmiset tehdään puusta, mutta miten ne saadaan kävelemään ja puhumaan?
- ... ahaa? Mistäs sä oot kuullu että ihmiset tehdään puusta..?
- No niinhän siinä laulussakin sanotaan; yhdestä puusta meidät veistettiin, päästä varpaisiin!

(Tässä vaiheessa kiitokset Jukka Pojalle ja Silkkii -kappaleelle.)

- No, ihmisiä ei tehdä puusta, siinä laulussa tarkoitetaan sitä, että kaksi ihmistä on tosi samanlaisia. Ihminen syntyy siemenestä, joka laitetaan kasvamaan äitin mahaan. Siellä siitä kasvaa vauva, joka syntyy sitten kun on tarpeeksi iso. Ja kun se on syntynyt, se jatkaa kasvamista mahan ulkopuolella. Ymmärsitkö?

-Joo. Harjotellaan nyt päässälaskuja.