Äidin suusta päässyttä

Eräänä työpäivänä sattui vastaani tilanne, jossa kanssani samaan hissiin tuli ensikertaa rakennuksessa vieraileva henkilö. Hissit vaativat toimiakseen koodin, joka on näppäiltävä lukulaitteeseen. Asiantuntevana selvitin hissin toimintaperiaatetta ja rempseästi kehoitin koodin näppäilemisen jälkeen "vain hilaamaan niitä tissejä!" Ammattilainen palveluksessanne.

Joskus sitten

- Äiti, miksi sä laitat noita housuihin? kysyi L kun seistiin terveyssidehyllyn edessä kauppareissulla.
- No kun mä tarviin tämmösiä, mumisin katse tiiviisti hyllyssä, kiusallisen tietoisena siitä, että selkäni takana keskustelua kuunteli hieman vanhempi mies partavaahtoja tarkastellen.
- Joo-o, mutta miksi sun tarvii laittaa tommosia housuun? jatkoi vastaukseen tyytymätön tyttäreni.
- Mä kerron sulle sitte joskus, vastasin.
- Ai koska joskus muka? jatkui tivaaminen.
- No kun sä oot vähän isompi.
- No miksi sitten vasta?
- Kun nää on tämmösiä isompien asioita..
- Mitä asioita?
- ....

Tivaamisen edelleen jatkuessa päätin johdattaa meidät pois terveyssidehyllyltä ja palata asiaan vähän myöhemmin. Yksin. Ja se mies, se jäi sinne valitsemaan partavaahtoaan siihen partaansa myhäillen.

Ei nimitys naista kaada

Elokuvissa lapset juoksevat kotiinpalaavan vanhemman syliin silmät sädehtien, kirmaavat takkatulen lämmöstä äidin syliin pellavaiset kiharat hulmuten ja huudahtavat "äiti"! Meillä portaista kuuluu alati voimistuva "vaimo! Vaimo! VAIMO! VAIMOOOO!" kun V lähtee varsin kyllästyneen oloisesti könyämään alakertaan äitiään tervehtimään. Ei, en todella tiedä miksi lapseni on päättänyt alkaa kutsua minua joko etunimelläni tai vaihtoehtoisesti vaimoksi.

Runebergia

-Nyt minä saan niitä joulutorttuja! huusi V innoissaan Runebergin päivän jälkimainingeissa.
- Ne on kulta runebergin torttuja, vastasin.
- Aivan, joulupertin torttuja!

Mukavaa mennyttä joulupertin päivää kaikille!