Neljä vuotta olen onnistunut joulupukkisadun ohittamisessa. Joulupukki on ollut jouluun kuuluva satuhahmo ja lahjat tulevat läheisiltä ihmisiltä. Nyt on ehkä myönnettävä, että olen hävinnyt ensimmäisen erän.
- Äiti! Pitää tehdä lista joulupukille! huusi L.
- Miksi? kysyin typeränä.
- No eihän se muuten tiedä että mitä me halutaan joululahjaksi!!
- Joulupukkiko ne lahjat jouluna tuo..? jatkoin yhtä typeränä.
- Äiii-tiiii-iii. Se joulupukki tuo ne lahjat salaa yöllä kun me nukutaan. Se vie ne sinne kauppoihin josta niitä voi sitte ostaa toisille.
- ...
Ja taas on mitä odottaa. Vaikka ihailen kyllä lapseni kykyä muodostaa tarinasta omansa. Yhdistää olemassa olevaa legendaa äidiltä kuultuun kylmään faktaan.
Syyttäisinkö päiväkotia? Syyttäisinkö suurta yleistä valhetta, jota vastaan yksi pieni ihminen on enemmän kuin voimaton? En taida syyttää mitään enkä ketään. Jokainen meistä valitsee omat satunsa, olkoon lapsillanikin siihen oikeus. Mutta ei. Joulupukiksi pukeutuneita tuttuja tai tuntemattomia ei edellenkään tulla näkemään meillä aattona.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti