Se joulupukki

Tuli aatto. Enomies sai joulupukkikeikan toisaalle. Kotiin palatessaan soitti hän ja kysyi josko voisi tulla joulupukiksi pukeutuneena, ihan vaan lasten iloksi. Noh. Tule nyt sitten.
Auton valot välähtivät, iltapäivän hyssyssä pihamaalla talsi punanuttuinen mies tutun oloisin askelin. L ja V kärkkyivät ikkunassa.
- Enolla on joulupukki vaatteet! huusi L. Minua hymyilytti.

Enomies astui sisään, vahvasti rooliinsa eläytyen, mutta kuitenkin omana itsenään. L tiesi, että pukille kuuluu laulaa. Tytöt asettuivat vierekkäin pukin eteen ja lauloivat ne klassisimmat kaikista. Olihan se aika liikuttavaa. Kumpikaan ei pelännyt, olihan hahmo sentään tuttu. Enopukki osallistui lahjojen jakoon, luki pakettikorteista hyvän joulun toivotukset lahjan antajineen.
- Onpas Enomies ollut kilttinä kun noin monta lahjaa saa, mahtaa se yllättyä kun kohta tulee! yritti Vaari.
- Vaari, toi pukki kyllä kuulostaa AIKA paljon Enomieheltä..vastasi L.
Vielä parit veisut ja tuli pukin aika jatkaa matkaa. L oli vakuuttunut, että Enomies leikki joulupukkia.

Hetken päästä (toki kaikkien suureksi yllätykseksi) Enomies tulikin kotiin. Ensitöikseen ilmoitti hän nähneensä joulupukin matkalla. Oli kuulemma kertonut käyneensä tässä ja että Enomiehelle oli tullut paljon paketteja! L tuijotti Enomiestä aivan hiljaa. Mietti selvästi kuumeisesti.
- Äiti. Kyllä sen täytyi olla oikea joulupukki. Enomies sanoi että se tuli sitä vastaan ulkona. Eihän se muuten voi tulla.
Niin, ei ole tietenkään mitään syytä kyseenalaistaa Enomiehen rehellisyyttä.

...
Joulupäivänä tapaus pukki pyöri selvästi vielä pienen nelivuotiaan päässä.
-Äiti. Se joulupukki kyllä oikeasti oli ihan Enomiehen näköinen. Ainakin silmistä. Siitä parran yläpuolelta. Ja kuulosti ihan Enomieheltä.
- Niinkö?
- Jos se onkin nähnyt sen joulupukin silloin kun se katsoi itteään peilistä!

That's my girl.