Molemmat tytöt halusivat keinua samaa aikaa samassa keinussa (yllättyikö joku?). Sovittiin, että keinuvat vuoronperään ja että L aloittaa. V seisoi keinun vieressä ja odotti vuoroaan.
- L, joko on mun vuoro? Joko on mun vuoro, L? L, nyt on jo mun vuoro! L, anna mun nyt!
Lopulta L päästi siskonsa keinuun.
- Muista sitten V, että me keinutaan vuoronperään. Ja et sitten oo yhtä itsekäs ku mää. Päästät mut sitte heti siihen keinuun. Oot epäitsekäs sitte. Muista!
Tämä oli taas niitä sanattoman hämmennyksen hetkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti