...L kertoo aamulla että "korva on tukossa, valmistaudu äiti soittamaan lääkärin etu- ja sukunimi tähän!"
...tunnin kuluttua edellisestä L huutaa "no niin, nyt se vuotaa, soita sille edellä mainittu nimi myös tähän! Täytyy varmaan imuroida sitä korvaa."
...lääkärikeskuksen ilmottautumistiskillä tervehditään nimellä (ennen kuin ehdin esittää kelakortin).
...L ilmoittaa että "ei tarvii oikeestaan enää ilmottautua, mää tiiä kyllä että se on toi huone kolmenollaviis".
...L muistaa myös kahden muun lääkärin vastaanottohuoneet ulkoa.
...lapsi saa ahaa-elämyksiä, kun korvalääkärissä joudutaan käymään myös viikonloppuna ja vastaan ottaakin joku muu kun se oma korvalääkäri. "Hei. Onko tämä Pulla nyt sitten tyttö vai poika?" (Pulla on lapsen tarkoituksenmukainen pilaväännös eräästä naisen nimestä). Vastaanoton jälkeen L iloisena huoneesta päästyään ilmoittaa, että "Äiti, se oli oikeasti tyttö. Korvalääkäri voi siis olla myös nainen!"
...lääkärikeskus tuntuu asteen verran liian kodinomaiselta; lapset tervehtii "tuttuja", pyörii tuoleilla ja kun maksan meitä ulos, tuttu ääni kajauttaa: "ÄITIII, MUN SORMEEN TULI RÄKÄNÖLLI, MIHIN SE PYYHITÄÄN?" Ja näin varmistamme, että meidät muistetaan myös vastaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti