Perheessämme on tapana ruokailla yhdessä. Olkoon lounas, päivällinen tai päiväkahvi, pyrimme siihen että kaikki ruoka-aikaan kotona olevat istuvat yhtäaikaa pöydän ääreen. Parasta näissä hetkissä on niiden tarjoamien kulinarististen makusinfonioiden lisäksi ruokapöytäkeskustelut. Välillä mennään riman ali vessajuttujen puolelle, mutta välillä keskustellaan hyvinkin syvällisistä teemoista. Kuten tänään lounasaikaan.
-Mitä tapahtuu kun kuolee, kysyi V mannapuuroa suuhun kauhoessaan.
-No sitten haudataan se ihminen. Tai koira tai joku, vastasi L.
-Tai sitten herätetään se prinssillä! Keksi nokkelasti V.
-No ei se auta, vastasi lievästi kulmiaan kohotellen L.
-Auttaa!
-No ei kyllä auta!
-Auttaa, prinssin pusulla voi kyllä herättää! Jatkoivat sisaret kiistelyään.
-Se ei auta ku satuprinsessoja, totesi tomerasti äitinsä jalanjäljissä hyvää vauhtia viiltävän rationaaliseen maailmaan asteleva L.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti