Korkeissa koroissa

Syksy on ihmisen parasta aikaa. Kun ensimmäiset todelliset syyspäivät tulivat, juhlistin tapahtumaa kaivamalla kaapista täydellisen konjakin väriset nahkanilkkurit. Korkeilla ja kopisevilla koroilla, tietysti (todellisuudessa se kopina on vähän liikaa, suutari auttakoon). Kävelimme jälleen lasten kanssa sitä kuuluisaa päiväkotimatkaa ja kopina kaikui kirpeässä syysaamussa.

- Kun musta tulee aikuinen, niin mää ostan kyllä tuhat korkokenkää, huokaisi L ihastuneena.
- Tuhat on kyllä aika monta, naurahdin omissa koroissani onnellisena.
- No ainakin sata. Ja kahta väriä; vaaleanpunasta ja kirkasta pinkkiä.
- Arvaapa L mitä. Mä kerron sulle nyt salaisuuden. Jos ostaa muutamat tosi ihanat ja hyvät korkokengät ni ei tarvii satoja, kerroin kirpparipalmrotheissani.
- Mutta kyllä mää haluan tosi monet korkkarit, L vastasi ja hetken päästä jatkoi kysymällä, voiko sitruunoista tehdä mehua?
- Öö, voi niistä tehdä mehua..?
- No hyvä. Mää ostan sitte semmosen koneen millä mää saan sitruunoista mehua ja myyn sitä mun kotona. Ja ostan kaikilla rahoilla vaan niitä korkokenkiä.

Päiväkotimatka jatkui suut maireissa hymyissä korot edelleen häiritsevästi kopisten.