"Äiti, olemmeko me oikealla tiellä?" kysyi L.
"Kyllä me ollaan", vastasin.
"EI! Ei sun kuulunu sanoa mitään!" huusi tuohtunut tyttäreni. Selvä.
Matkamme jatkui.
"Äiti, tuo talo näyttää vähän erilaiselta kuin ennen.."
"Ahaa", yritin tällä kertaa.
"Miksi sä sanoit 'ahaa'? En tykkää kun sä sanot noin. Älä sano enää noin."
Matka jatkui taas.
"Mikset sä äiti sano enää mitään?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti