Eräänä aamuna, kun kaikilla oli hiki ja puettavia vaatekerroksia aivan liian monta, saattoi äänensävyni muuttua aavistuksen käskevämpään suuntaan.
V nosti kädet lanteilleen, tuijotti määrätietoisesti silmiin ja totesi:
- Minä olen pieni. Ei pieniä saa komentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti